|
Anthony Giddens:
Over To You, Mr. Brown – How Labour can win again.
Polity Press, 2007, 236 s.
Giddens – 1900-luvun lopun johtavia sosiologeja maailmassa – on monin tavoin
’kolmannen tien’ isä. Työväenpuolue sai erityisesti 1990-luvun alusta lähtien
vahvoja vaikutteita Yhdysvaltain demokraateilta ja puolueet aloittivat tuolloin
säännölliset yhteiset ideointi-ja strategiakokoukset. ’Kolmas tie’ oli termi,
jonka Clinton otti tuolloin käyttöön. Giddens osallistui keskeisenä ideoijana
kokouksiin ja teki käsitteen tunnetuksi kirjallaan The Third Way vuonna
1998. Nyt hän katuu kirjansa otsikkoa ja kertoo, että sen alkuperäinen
otsikko The Renewal of Social Democracy (Sosialidemokratian uudistuminen)
olisi kattanut hänen tarkoituksensa paremmin.
Uuden työväenpuolueen (New Labour) poliittisen ohjelman vuodelta 1997- ja se
on pysynyt pääosin muuttumattomana siitä lähtien - Giddens kirjaa kahdeksaan
kohtaan: 1) Talouden ensisijaisuus, kasvun turvaaminen, 2) Poliittisen keskustan
valtaaminen ja hallussapito, jonka tarkoituksena on siirtää keskusta vasemmalle
ja saada uusia kannattajaryhmiä, 3) Uuden kansalaissopimuksen luominen, joka
korostaa kansalaisten velvollisuuksia yhtä paljon kuin oikeuksia, 4)
Oikeudenmukaisuuden tavoittelussa on keskityttävä köyhiin, erityisesti lapsiin
ja naisiin sekä syrjittyihin ryhmiin kuten homoseksuaaleihin, 5) Julkisiin
palveluihin investointi , erityisesti koulutukseen ja terveyteen siten että
valtion lisäksi yksityiset yritykset ja kansalaisjärjestöt ovat mukana
palvelujen tarjoajina ( vahvan säätelyn puitteissa), 6) Yhtäkään poliittista
teemaa ei tule luovuttaa oikeistolle, esimerkkeinä rikollisuus, turvallisuus ,
kansallinen identiteetti, 7) Maahanmuuttopolitiikka ja 8) Erittäin aktiivinen
ulkopolitiikka jo senkin takia, että sisä-ja ulkopoliittisia kysymyksiä on yhä
vaikeampi pitää erillään.
Perusasioissa on Giddensin mukaan onnistuttu: Kasvu on ollut vahvaa, Englanti
on melkein täystyöllisyyden tilassa ja köyhyys on vähentynyt selvästi.
Koulutukseen ja terveydenhuoltoon on investoitu rajusti ja jatkosuunnitelmat on
yhtä kunnianhimoisia. Työväenpuolue on voittanut poliittisen keskustan ja
määritellyt poliittisen keskustelun teemat: konservatiivien uusi johtaja David
Cameron esiintyy aivan kuin haluaisi olla Blairin kaksoisolento.
Giddens linjaa nyt mitä teemoja ja linjauksia on vahvistettava/ muutettava,
jotta New Labour voisi lähteä neljännelle kaudelle vuonna 2009. Ensinnäkin se on
voitettava kolme taistelua: taistelu uusista ideoista, taistelu strategiasta ja
taistelu taktiikasta. Niiden teemat muodostavat Giddensin ehdottaman
tulevaisuussopimuksen (Contract with the Future). Se on kansalaisten
kanssa tehty sopimus siitä, että maa on tulevaisuudessa yhteiskunnallisesti
oikeudenmukainen sekä taloudellisesti ja ekologisesti kestävä. Tätä varten New
Labourin on vahvistettava strategista viestiään siitä, mikä on olennaista
käynnissä olevassa muutoksessa ja mitä puolue aikoo tavoitella ja tehdä, jotta
se voi pitää tulevaisuussopimuksen.
Giddens esittää 16 kohdan listauksen asioista, jotka muodostaisivat
tulevaisuussopimuksen. Tässä niitä on mahdotonta käydä läpi: otan esille
muutaman painopisteen muutoksen. Valtion tulisi muuttua entistä enemmän
takuuvaltioksi (ensuring state) siten, että valtio tuottaa
byrokratiallaan entistä vähemmän esim. palveluja, mutta takaa entistä lujemmin
ja myös vahvistuvalla säätelyllä paremmat palvelut. Giddensin mukaan on
vähennettävä negatiivisen hyvinvointipolitiikan (hyvinvointi turvaverkkona)
roolia ja vahvistettava positiivisen hyvinvointipolitiikan (mm. kovilla
elämäntavan muutoksilla terveydessä ja ympäristöasioissa) roolia. On
huolehdittava siitä, että veroastetta ei yleisesti lasketa; köyhien verotusta
voidaan laskea ja samalla nostaa ympäristöveroja. Giddens ehdottaa myös uutta
veroa superrikkaille: sen tuotto korvamerkittäisiin suoraan köyhien lasten
koulutukseen. Tämä on osa Giddensin vaatimusta, että yritysten
yhteiskuntavastuuta on vahvistettava olennaisesti. Giddens katuu nyt sitä, että
hän jätti aiemmissa kirjoissaan tasa-arvovaatimukset vähälle. Nyt Giddens
vaatii, että työväenpuolueesta on tehtävä vahva tasa-arvopuolue.
Ulkopolitiikassa Englannin tulisi olla aktiivisempi; sen tulisi ottaa jossain
määrin etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja lopettaa ’sota terrorismia vastaan’
-retoriikka. Sen tulisi Eurooppa-politiikassaan taistella euroskeptikkoja
vastaan ja osallistua huomattavasti nykyistä aktiivisemmin tekemään EU
tehokkaaksi päättäjäksi ja toimijaksi.
Suomessa monet ovat esittäneet, että sosialidemokraattien tulisi siirtyä
kolmannen tien linjoille. Tämä vaikuttaa Giddensin kirjan valossa jotenkin
kummalliselta vaatimukselta: hän muistuttaa jatkuvasti, kuinka erityisesti
Suomen ja Ruotsin sosialidemokraatit ovat onnistuneet niiden tavoitteiden
toteuttamisessa joita hän nyt esittää työväenpuolueelle.
Paavo Löppönen
|
