Perjantaiyliopistot
 Kalevi Sorsa -päivät
 Muut seminaarit



Kalevi Sorsa Säätiö

Saariniemenkatu 6
00530 Helsinki

Puh + 358 (9) 478 988
Sähköposti
 
3.9.2010  11:09         
 


tekstit 

Kolmas tie muutoksessa

 

Anthony Giddens:
Over To You, Mr. Brown – How Labour can win again.
Polity Press, 2007, 236 s.

Giddens – 1900-luvun lopun johtavia sosiologeja maailmassa – on monin tavoin ’kolmannen tien’ isä. Työväenpuolue sai erityisesti 1990-luvun alusta lähtien vahvoja vaikutteita Yhdysvaltain demokraateilta ja puolueet aloittivat tuolloin säännölliset yhteiset ideointi-ja strategiakokoukset. ’Kolmas tie’ oli termi, jonka Clinton otti tuolloin käyttöön. Giddens osallistui keskeisenä ideoijana kokouksiin ja teki käsitteen tunnetuksi kirjallaan The Third Way vuonna 1998. Nyt hän katuu kirjansa otsikkoa ja kertoo, että sen alkuperäinen otsikko The Renewal of Social Democracy (Sosialidemokratian uudistuminen) olisi kattanut hänen tarkoituksensa paremmin.

Uuden työväenpuolueen (New Labour) poliittisen ohjelman vuodelta 1997- ja se on pysynyt pääosin muuttumattomana siitä lähtien - Giddens kirjaa kahdeksaan kohtaan: 1) Talouden ensisijaisuus, kasvun turvaaminen, 2) Poliittisen keskustan valtaaminen ja hallussapito, jonka tarkoituksena on siirtää keskusta vasemmalle ja saada uusia kannattajaryhmiä, 3) Uuden kansalaissopimuksen luominen, joka korostaa kansalaisten velvollisuuksia yhtä paljon kuin oikeuksia, 4) Oikeudenmukaisuuden tavoittelussa on keskityttävä köyhiin, erityisesti lapsiin ja naisiin sekä syrjittyihin ryhmiin kuten homoseksuaaleihin, 5) Julkisiin palveluihin investointi , erityisesti koulutukseen ja terveyteen siten että valtion lisäksi yksityiset yritykset ja kansalaisjärjestöt ovat mukana palvelujen tarjoajina ( vahvan säätelyn puitteissa), 6) Yhtäkään poliittista teemaa ei tule luovuttaa oikeistolle, esimerkkeinä rikollisuus, turvallisuus , kansallinen identiteetti, 7) Maahanmuuttopolitiikka ja 8) Erittäin aktiivinen ulkopolitiikka jo senkin takia, että sisä-ja ulkopoliittisia kysymyksiä on yhä vaikeampi pitää erillään.

Perusasioissa on Giddensin mukaan onnistuttu: Kasvu on ollut vahvaa, Englanti on melkein täystyöllisyyden tilassa ja köyhyys on vähentynyt selvästi. Koulutukseen ja terveydenhuoltoon on investoitu rajusti ja jatkosuunnitelmat on yhtä kunnianhimoisia. Työväenpuolue on voittanut poliittisen keskustan ja määritellyt poliittisen keskustelun teemat: konservatiivien uusi johtaja David Cameron esiintyy aivan kuin haluaisi olla Blairin kaksoisolento.

Giddens linjaa nyt mitä teemoja ja linjauksia on vahvistettava/ muutettava, jotta New Labour voisi lähteä neljännelle kaudelle vuonna 2009. Ensinnäkin se on voitettava kolme taistelua: taistelu uusista ideoista, taistelu strategiasta ja taistelu taktiikasta. Niiden teemat muodostavat Giddensin ehdottaman tulevaisuussopimuksen (Contract with the Future). Se on kansalaisten kanssa tehty sopimus siitä, että maa on tulevaisuudessa yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen sekä taloudellisesti ja ekologisesti kestävä. Tätä varten New Labourin on vahvistettava strategista viestiään siitä, mikä on olennaista käynnissä olevassa muutoksessa ja mitä puolue aikoo tavoitella ja tehdä, jotta se voi pitää tulevaisuussopimuksen.

Giddens esittää 16 kohdan listauksen asioista, jotka muodostaisivat tulevaisuussopimuksen. Tässä niitä on mahdotonta käydä läpi: otan esille muutaman painopisteen muutoksen. Valtion tulisi muuttua entistä enemmän takuuvaltioksi (ensuring state) siten, että valtio tuottaa byrokratiallaan entistä vähemmän esim. palveluja, mutta takaa entistä lujemmin ja myös vahvistuvalla säätelyllä paremmat palvelut. Giddensin mukaan on vähennettävä negatiivisen hyvinvointipolitiikan (hyvinvointi turvaverkkona) roolia ja vahvistettava positiivisen hyvinvointipolitiikan (mm. kovilla elämäntavan muutoksilla terveydessä ja ympäristöasioissa) roolia. On huolehdittava siitä, että veroastetta ei yleisesti lasketa; köyhien verotusta voidaan laskea ja samalla nostaa ympäristöveroja. Giddens ehdottaa myös uutta veroa superrikkaille: sen tuotto korvamerkittäisiin suoraan köyhien lasten koulutukseen. Tämä on osa Giddensin vaatimusta, että yritysten yhteiskuntavastuuta on vahvistettava olennaisesti. Giddens katuu nyt sitä, että hän jätti aiemmissa kirjoissaan tasa-arvovaatimukset vähälle. Nyt Giddens vaatii, että työväenpuolueesta on tehtävä vahva tasa-arvopuolue. Ulkopolitiikassa Englannin tulisi olla aktiivisempi; sen tulisi ottaa jossain määrin etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja lopettaa ’sota terrorismia vastaan’ -retoriikka. Sen tulisi Eurooppa-politiikassaan taistella euroskeptikkoja vastaan ja osallistua huomattavasti nykyistä aktiivisemmin tekemään EU tehokkaaksi päättäjäksi ja toimijaksi.

Suomessa monet ovat esittäneet, että sosialidemokraattien tulisi siirtyä kolmannen tien linjoille. Tämä vaikuttaa Giddensin kirjan valossa jotenkin kummalliselta vaatimukselta: hän muistuttaa jatkuvasti, kuinka erityisesti Suomen ja Ruotsin sosialidemokraatit ovat onnistuneet niiden tavoitteiden toteuttamisessa joita hän nyt esittää työväenpuolueelle.

Paavo Löppönen

Sivu päivitetty 13.6.2007
 
 
   
  © Kalevi Sorsa -säätiö - Powered By DreamNet