|
Tehostavatko nopeasti kasvavat hedge- ja vipurahastot pääomamarkkinoitten
toimintaa, helpottavatko ne “pitkän” rahoituksen saantia Euroopassa vaadittaviin
mittaviin reaali-investointeihin ja tukevatko ne eurooppalaista sosiaalista
mallia? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä, joihin Euroopan parlamentin
sosialistiryhmän nimeämät asiantuntijat hakevat vastauksia raportissaan. Siinä
suhtaudutaan tutkimuksiin nojautuen varsin kriittisesti rahastojen toimintaan ja
vaaditaan niiden valvonnan tuntuvaa kiristämistä sekä eurooppalaisella että
kansallisella tasolla.
Viimeisten parin vuosikymmenen aikana on erilaisten sijoitusrahastojen rooli
maailman rahoitusmarkkinoilla laajentunut räjähdysmäisesti. Voimakkaimmin ovat
kasvaneet korkeaan riskin ottoon erikoistuneet hedgerahastot ja yksityiset
pääomasijoitusrahastot ( private equity funds ), joita joskus myös
vipurahastoiksi kutsutaan. Niiden on katsottu tuoneen uutta likviditeettiä
markkinoille ja näin pääomia on saatu lupaaviin mutta erittäin riskipitoisiin
liikeideoihin. Toisaalta mm. Euroopan Keskuspankki ja Maailmanpankki ovat
alkaneet kiinnittää huomiota myös niiden toiminnan negatiivisiin jopa
vaarallisiin ilmiöihin reaalitalouden ja pääomamarkkinoitten toimivuuden
kannalta.
Sitä vastoin Euroopan komissio on ollut kannanotoissaan yllättävän
kritiikitön rahastojen suhteen ja näyttäisi tavoittelevan niiden toimintaa
säätelevien säännösten pitkälle menevää deregulaatiota. Asialla on ollut
erityisesti sisämarkkinoitten kehittämisestä vastaava komissaari irlantilainen
Charlie McCreeve.
Tässä hän on kuitenkin kohdannut voimakasta vastustusta Euroopan parlamentin
taholta. Etenkin sosialistiryhmä (PSE) on ollut kärjekäs. Se on mm. moittinut
komissaaria puolueellisten asiantuntijoitten käyttämisestä, koska näillä on
osoitettu olleen kytköksiä itse rahastoihin. PSE asettikin oman
asiantuntijaryhmän arvioimaan kriittisesti hedge - ja vipurahastojen toimintaa
ja komission kannanottoja; ryhmän raportti valmistui viime syksynä.
Raportissa otetaan lähtökohdaksi Euroopan Neuvoston vuonna 2000 hyväksymä
Lissabonin strategia, jossa tavoitteeksi asetettiin Euroopan tekeminen maailman
kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi talousalueeksi, joka kykenee kestävään
talouskasvuun sekä luomaan uusia hyviä työpaikkoja ja sosiaalista
turvallisuutta.
Kunnianhimoisen strategian toteuttaminen ei ole ryhmän
mielestä mahdollista ilman korkeaa reaali - investointien tasoa, mitä myös
ilmaston muutoksen torjuminen edellyttää.
Raportissa on tarkasteltu rahastojen toimintamuotoja eri maista kerättyjen
esimerkkitapausten valossa ja lisäksi on käytetty hyväksi aiheeseen liittyviä
tutkimuksia. Näiden pohjalta on päädytty suosituksiin tai huolenaiheisiin,
joihin rahastoja koskevassa jatkokäsittelyssä pitäisi kiinnittää huomiota.
Rahastot liikuttavat suuria pääomia
Hedgerahastot voivat sijoittaa varojaan perinteisten osakkeiden ja
korkopapereiden lisäksi myös raaka - aineisiin, valuuttaan sekä erilaisiin
futuureihin ja osakeindekseihin lähinnä turvaamismielessä. Ne ovat olleet viime
vuosina nopeimmin kasvava sektori maailman rahoitusmarkkinoilla ja hallinnoivat
jo yhteensä
1700 mrd. US dollarin suuruisia pääomia, määrä on liki
kymmenkertainen Suomen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Yhdysvaltain osuus
rahastojen toiminnasta on 2/3 ja Euroopan noin ¼.
Yksityisten pääomasijoitusrahastojen Euroopassa toteuttamat “vivutetut” (
lainarahoitetut ) yritysostot kohosivat vuonna 2006 noin 160 mrd. euroon, kasvua
42 % edellisestä vuodesta. Lähes ¾ toteutettavista yrityskaupoista Euroopassa on
nykyisin vipurahastovetoisia, mitä PSE- ryhmä pitää erittäin huolestuttavana
kehityspiirteenä pitkävaikutteisten investointien kannalta.
Rahasto toteuttaa vivutetun yritysoston ( leveraged buy-out ) yleensä
seuraavaa kaavaa noudattaen: a) rahasto perustaa pienellä omalla pääomalla
apuyhtiön, joka lainaa markkinoilta kohdeyrityksen osakkeiden ostoon tarvittavan
pääoman; lainoituksen osuus on tyypillisesti 70 - 80 % ostohinnasta b) apuyhtiö
toteuttaa kohteen hankinnan c) apuyhtiö sulautetaan hankittuun yhtiöön, jolloin
ostoon käytetty velkapääoma kirjautuu hankitun yhtiön taseeseen.
Rahastojen perustajat ja omistajat ovat poikkeuksetta hyvin varakkaita
yksityishenkilöitä. Hedgerahastot saavat sijoituksensa paitsi maailman rikkailta
ihmisiltä myös toisilta rahastoilta. Viime vuosina eläkerahastojen ja
vakuutuslaitosten rooli sijoittajina on kuitenkin selvästi kasvanut . Niiden
motiivina on ollut hakea sijoituksilleen mahdollisimman korkeaa tuottoa
selviytyäkseen tulevaisuuden kasvavista eläkesitoumuksistaan. Samalla ne ovat
kuitenkin panneet itsensä alttiiksi yhä suuremmille riskeille, mikä on ollut
yksi tärkeä syy selvityksen tekemiseen.
Rahastot tähtäävät lyhyen aikavälin voittojen maksimointiin
On paljon vastuullista yksityisten pääomasijoitusrahastojen toimintaa, jonka
avulla vanhan johdon huonosti hoitamia yrityksiä on tervehdytetty uuteen
kasvuun. Raportti kuitenkin osoittaa, että liian usein sijoittajaryhmän toiminta
yrityksen uusina omistajina on ollut hyvin lyhytjänteistä kestäen keskimäärin
vain 3 - 4 vuotta.
Sinä aikana yrityskauppaan sijoitetut pääomat
pyritään saamaan takaisin hyvällä tuotolla, mikä on merkinnyt esim. yrityksen
jakokelpoisen tuloksen eli osingon jaon kasvattamista investointeja karsimalla,
henkilöstöä supistamalla ja varauksia purkamalla. Lopputulos on ollut monasti
elinkelpoisen yrityksen kuihtuminen ja henkilöstön irtisanominen
sijoittajaryhmän vetäydyttyä yrityksestä rahat liiveissään.
Raportissa kiinnitetään runsaasti huomiota siihen, että viime vuosien
muodikkaissa yksityistämishankkeissa valtion yhtiöitä ja laitoksia on päätynyt
“vipuostojen” avulla yksityisten sijoitusrahastojen omistukseen. Esimerkkeinä
kuvataan mm. Tanskan ja Irlannin teleyhtiöitten yksityistämiset. Seuraukset
näyttävät surullisilta. Uudessa omistuksessa teleyhtiöt TDC ja Eircom
vastaavasti ovat kovasti velkaantuneet eivätkä ole pystyneet toteuttamaan
välttämättömiä palvelujen laatua ja toiminnan tehokkuutta parantavia
investointeja ilman valtionapuja. Tätä lukiessa tuli väistämättä mieleen tapaus
Elisa, vaikkei se valtionyhtiö olekaan. Mitenkähän sen olisi käynyt, jos
islantilainen Novator- sijoitusyhtiö olisi onnistunut kaappausyrityksessään?
Raportissa suhtaudutaankin kriittisesti julkisten liikelaitosten ja
yhtiöitten yksityistämisiin, koska ne näyttäisivät avaavan tien yksityisten
sijoitusrahastojen lyhytnäköiselle voiton tavoittelulle. Vaarana on Euroopan
kilpailukyvylle tärkeän infrastruktuurin rapautuminen.
Raportin mukaan valtio voi menettää tuntuvasti verotuloja vivutettujen
yrityshankintojen seurauksena, koska hankittujen yritysten taseisiin siirretty
“vipuvelka” kasvattaa niiden vieraasta pääomasta maksamia korkomenoja pienentäen
yrityksen verotettavaa tuloa. Esim. TDC: n tapauksessa Tanskan valtion
arvioidaan menettävän verotuloja peräti 2 mrd. euron edestä!
Raportti asettaa kyseenalaiseksi komissionääri McCreevyn väitteen, että
yksityiset sijoitusrahastot tehostaisivat merkittävästi pääomamarkkinoitten
toimintaa. Eräät mm. Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset antaisivat perusteita
toisenlaisillekin johtopäätöksille.
Hedgerahastojen erityisenä ongelmana nähdään niiden maailmanlaajuisesti hyvin
yhdenmukainen sijoituspolitiikka, jossa suositaan sijoituksia mm. raaka -
aineisiin ja hyödykefutuureihin. Vaarana on, että rahastot alkavat sopulilauman
tavoin samanaikaisesti tietyissä tilanteissa esim. purkaa positioitaan
laukaisten liikkeelle maailmanlaajuisia häiriöitä hyödyke- ja
pääomamarkkinoilla, mikä lamauttaisi
tuotannollisia investointeja.
Riskiä lisää se, että suurilla hedgerahastoilla on läheisiä kytkentöjä
suurten pörssikeskusten päämeklareihin. Ranskalaisen Sociète Genèrale pankin
yksi pörssimeklari aiheutti äskettäin spekulaatioillaan lyhyessä ajassa
pankilleen yli neljän miljardin euron tappiot, joka jo notkahdutti tai ainakin
kohahdutti kansainvälisiä pääomamarkkinoita. Tapaus pitää tulkita vakavaksi
varoitussignaaliksi siitä, mitä häiriöitä rahoitusmarkkinoille voisivatkaan
aiheuttaa suurten hedgerahastojen positioiden samanaikaiset - ja suuntaiset
muutokset.
Regulaatiota yhtenäistettävä Euroopassa
Ehdotustensa lähtökohdaksi ryhmä on ottanut ajatuksen, että asianmukaisella
säätelyllä pitäisi päästä siihen, ettei rahoitusmarkkinoista tulisi
reaalitaloutta heiluttavaa, ohjaavaa tekijää.
Merkittävimmistä hedgerahastoja koskevista suosituksista mainittakoon:
- Euroopassa toimiville ja omistetuille rahastoille olisi laadittava
yhtenäinen säännöstö koskien mm. niiden johtamista, avoimuutta, raportointia,
tarkastusta ja sijoittajan turvaa; tarkoitus olisi tarjota sijoittajille
turvallisempi vaihtoehto Euroopan ulkopuolelta usein veroparatiiseista käsin
toimiville rahastoille
- Rahastojen olisi nykyistä useammin ilmoitettava
tuottojensa ja riskiensä tunnusluvut julkiseen rekisteriin
- EU: n olisi
laadittava vähimmäisstandardit rahastojen tase-erien arvostukselle
- EU: n
tulisi laatia säännöstö, jonka pohjalta hedge- ja pääomasijoitusrahastot
voitaisiin luokittaa (“reitata”) sijoituspolitiikan ja riskinoton mukaan
-
Suurimmilta arvopaperivälittäjiltä on vaadittava määräajoin selvitys
toimintaansa liittyvistä rahoitusriskeistä
Yksityisten pääomasijoitusrahastojen valvonnan tiukentamiseksi ryhmä esittää,
että rahastojen olisi ryhdyttävä määräajoin raportoimaan valvontaviranomaiselle
a) investointistrategiansa b) omistuksensa yksityiskohdat c) riskien
hallintamenetelmänsä ja d) johtajiensa kannustusjärjestelmä.
Selvityksen mukaan rahastojen säätelyssä ja valvonnassa on nykyisin suuria
eroja Euroopan maiden välillä. Vähiten säätelyä on Irlannissa, Isossa
Britanniassa ja Ranskassa. Suomen regulaatio näyttäisi olevan suunnilleen
eurooppalaista keskikastia, vähän tiukempaa kuin esim. Tanskassa mutta toisaalta
lievempää kuin Ruotsissa ja Norjassa. Ehkä tilanne on meillä suht´koht
kohdallaan. Sääntelyn yhdenmukaistamiseen Euroopassa olisi epäilemättä tarvetta,
mutta toisaalta vallitseva hajanaisuus voi tehdä sen vaikeaksi.
Kokonaisuutena asiantuntijaryhmän työ vaikuttaa huolellisesti tehdyltä ja
uskoisin EU- parlamentin sosialistiryhmän saavan siitä hyvän työkalun rahastoja
koskevaan
käsittelyyn EU: ssa. Helppolukuiseksi raporttia ei voi parhaalla
tahdollakaan kehua monine uudenaikaisten pääomamarkkinoitten käsitteineen.
Onneksi liitteenä on hyvin hyödyllinen sanasto selityksineen.
Pertti Sorsa
|
