|
Työryhmämuistio
UUDET YHTEISKUNNALLISET KYSYMYKSET JA POLIITTISEN
KENTÄN UUDELLEEN JÄRJESTÄYTYMINEN
Fondazione Instituto Gramscin tutkija Paolo Borioni kävi alustuksissaan läpi
Italian poliittista tilannetta ja EU:n poliittista tilaa peilatern näitä
Atlantin yli sekä globaaleihin näkymiin.Borioni sanoi uskovansa poliittisiin
rakenteisiin, ”rakenteelliseen demokratiaan”. Tarvitaan kuitenkin yhteistä
tahtotilaa ja myös taloudellisia resursseja. Italialainen poliittinen kernttä on
muutostilassa. Borioni suhtautuu kielteisesti siirtymiseen esimerkiksi USA:ssa
käytössä olevaan malliin, jossa edustaja edustaa ennen kaikkea aluettaan ja
rahoittajiaan, ei niinkään äänestäjiään tai puoluettaan.
Eurooppaa vaivaa Borionin mielestä yhtäältä päätöksenteon demokratiavaje
EU-tasolla, toisaalta yhteisten, eurooppalaisten kysymysten puute. Tällä
hetkellä Euroopan neuvosto on kvasihallitus, joka ei ole riippuvainen Euroopan
parlamentista. Poliittinen vastuu katkeaa kansallisen ja EU-politiikan välissä.
Puutetta on myös eurooppalaisen tason poliittisista agendoista. Keskustelu
liikkuu yhä kansallisissa kysymyksissä ja kansallisella tasolla, vaikka
päätökset tehdään yhä useammin joko alueellisella tai globaalilla tasolla. Nyt
tosin on näkyvissä pyrkimystä nostaa esiin eurooppalaisia poliittisia agendoja.
Yksi tällainen kysymys on eurooppalaisen talouspolitiikan tehtävän muuttaminen
inflaation torjunnasta talouskasvun edistämiseen. Borioni näkee PES:n tahona,
joka voisi yhdistää eri maiden erityyppiset sosialidemokraatit yhteisen
eurooppalaisen politiikan taakse.
SAMAKin pääsihteeri Peter Palshøj esitteli ryhmälle Tanskan viikon takaisten
parlamenttivaalien tuloksia ja poliittisen kentän muutoksia. Tanskan vaaleissa
näytti pitkään siltä, että hallitukseen kohdistuva tyytymättömyys olisi
kanavoitunut vasemmiston kannatuksen nousuksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan
uusi Ny Alliance -puolue ylitti äänikynnyksen ja liityttyään hallitusrintamaan
piti näin hallitukseen tyytymättömät äänestäjät oikeistoblokissa.
Ulkomaalaiskysymykset nousivat vaaleissa tärkeälle sijalle. Yleisemminkin näkyi
äänestäjien käyttäytymisessä se, että monet äänestivät yksittäisten kysymysten
perusteella, vielä omia näkemyksiään radikaalimmin; kannanottona.
Palshøjn mukaan poliittisen kentän kysymykset ovat Tanskassa muuttuneet:
Vanha jako oikeistoon ja vasemmistoon on jossain määrin hajonnut. Kaikki
puolueet tunnustavat nykyisin hyvinvointivaltion toimivuuden, ja kentälle on
ilmestynyt Ny Alliancen kaltaisia uusia puolueita. Nämä sijoittuvat
perinteisissä oikeistoa ja vasemmistoa erottaneissa kysymyksissä, kuten
sosiaalipolitiikassa tai ulkomaalaispolitiikassa, siten, ettei niiden luokittelu
oikeisto- tai vasemmistopuolueiksi ole helppoa. Perinteiset kilpailevat
arvohierarkiat näyttävät yhdistyneen. Kaikki puolueet puhuvat nykyisin
turvallisuudesta, ympäristöstä ja hyvinvoinnista. Äänestäjän valinta on
siirtynyt eri arvohierarkioiden välisestä valinnasta siihen, mikä puolue hoitaa
saman arvohierarkian sisällä äänestäjän mielestä parhaiten ne kysymykset, joita
hän pitää tärkeimpinä. Vasemmiston perinteinen taktiikka, jossa on puolustettu
hyvinvointivaltiota oikeiston hyökkäyksiä vastaan, ei toimi uudessa ympäristössä
kovin hyvin. Ei ole enää ketään, joka näkyvästi hyökkäisi hyvinvointivaltion
perustaa vastaan. Vanhan lähestymistavan sijaan Palshøj näkeekin, että
sosialidemokraattien tulisi ottaa aktiivinen rooli uusien aloitteiden ja omien
vaihtoehtojen esittäjänä, ja kyetä myös viestinnässään siirtymään pois
järjestelmätason puheesta ja tuomaan mukaan käymäänsä keskusteluun tunteet ja
arvot.
Työryhmän keskustelussa nousi esiin tarve maailmanlaajuisille arvokeskustelun
ja päätösten foorumeille. Erilaisten alueellisten päätöksenteko- ja
neuvotteluorganisaatioiden kehittymistä pidettiin välineenä tälle, esimerkkinä
Euroopan unioni. On tärkeää vahvistaa Eurooppa-politiikan roolia. Rakennettaessa
Euroopan unionia kauppaliittona prosessi korostetusti epäpolitisoitiin. Nyt
yhdentyminen on kuitenkin edennyt aroille alueille, kuten puolustus-,
ulkomaalais- ja koulutuspolitiikkaan. On syntynyt tarve tuoda politiikka EU:hun,
mikä on ristiriidassa yhdistymisprosessin aiemman epäpoliittisuuden kanssa.
Tällaista poliittista järjestelmää ei ole aiemmin luotu, mutta sellaisen
kehittäminen lienee välttämätöntä jatkossa.
Tärkeydestään huolimatta Eurooppa-tasoa pidettiin riittämättömänä ja
todettiin lisäksi, että aivan liikaa keskustelu keskittyy kansalliselle tasolle
asioista, jotka edellyttävät kansainvälisiä toimia.
Sosialidemokraattisen agendan määrittämistä kaivattiin ryhmätyöskentelyn
aikana useaan otteeseen. Mikäli omien tavoitteiden määrittelyssä ei onnistuta,
muut puolueet ja media määrittelevät keskustelunaiheet meidän puolestamme.
Työryhmän työskentely voidaan tiivistää seuraaviin alaotsikoihin:
Do Values and Ideas Matter?/Onko arvoilla ja ajatuksilla väliä?
Huolimatta siitä, että uusia kysymyksiä on noussut politiikan vastattavaksi,
ja että eri puolueiden arvoerot näyttävät ainakin osittain kadonneen näkyvistä,
arvot ja ideat vaikuttavat taustalla kuten ennen. Sosialidemokratian haasteena
on paitsi vastata uusiin kysymyksiin, myös tuoda uudelleen näkyviin ne arvoerot,
jotka ovat peittyneet tai peitetty näkyvistä. Toimintatavat ja linjaukset tulee
johtaa globaaleista, sosialidemokraattisista arvoista, kuten tasa-arvosta,
ihmisoikeuksista ja yhteiskunnan rauhanomaisesta kehittämisestä, joiden
ympärille kansainvälinen sosialidemokratia voi yhdistyä.
Do Policies Matter?/Onko harjoitetulla politiikalla väliä?
Maailmassa, jossa ongelmat ovat yhä suuremmassa määrin globaaleja, on tarve
kehittää kansainvälistä päätöksentekosysteemiä, joka pystyy saamaan aikaan
yhdessä sovittuja, laajalti hyväksyttyjä toimintatapoja ongelmien hoitamiseen.
Näiden kehittymisessä ns. europanisaatio ja muu alueellistumiskehitys on yksi
väline. Kansallisen tason keskustelu ja poliittiset linjaukset eivät riitä
vastaukseksi maailmanlaajuisiin kysymyksiin, ja jotta harjoitetulla politiikalla
olisi merkitystä, sen tulee olla yhä kansainvälisempää.
Politics/Politiikka
Huolimatta aiemmin todetusta arvoerojen hämärtymisestä on nähtävissä myös
jonkinlaista vasemmisto-oikeistojaon selkeytymistä. Esimerkiksi
turvallisuuspolitiikassa ja kansainvälisten kriisien hallinnassa olevat
koulukuntaerot perinteisen sosialidemokraattisen neuvottelua ja vuorovaikutusta
korostavan ”peaceful but forceful” -linjan ja oikeistolaisemmaksi katsotun
voimakeinojen painotuksen välillä ovat jälleen selkeästi näkyvissä. Tällaisissa
kysymyksissä tarvitaan linjanvetoa.
Re-alignment/ Uudelleenryhmittely
Vasemmiston on pystyttävä määrittämään oma politiikka perinteisesti
oikeistolaisiksi katsotuilla alueilla. Aloite tulee ylipäänsä ottaa takaisin
sosialidemokraattiselle liikkeen käsiin: Liikkeen pitää lakata puolustamasta
vanhoja rakenteita ja palata muutosvoimaksi, määrittää oma näkemyksensä hyvästä
elämästä ja kertoa millä tavoin siihen halutaan päästä.
Social Democracy/ Sosialidemokratia
Sosialidemokratian voidaan nykyisessä kansainvälisessä politiikassa katsoa
edustavan näkemystä, joka korostaa multilateraalisuutta, hyväksyy
multipolaarisen maailman, tunnustaa alueellisten yhteenliittymien tarpeen ja
nousun sekä painottaa yhteistyön merkitystä kilpailunäkökulman kustannuksella.
National policies/Kansalliset menettelytavat
Jos politiikka tulee johtaa globaaleista sosialidemokraattisista arvoista,
tulee myös alueellisen ja kansallisen politiikan olla linjassa tämän kanssa.
Tämä tarkoittaa sitä, että joistakin totutuista, kansallisista toimintatavoista
täytyy joustaa ja luopua.
Muistion työryhmän työstä laati Saija Jokela.
Työryhmän puheenjohtajana
toimi Ulf Sundqvist.
|
